Systeemin voima

Systeemi ja unelma verkostomarkkinoinnissa. Sisäpiirin analyysi siitä, miten jatkuva koulutus, äänitteet ja seminaarit ottavat haltuunsa ihmisen koko elämän.

Systeemi ja unelma

Verkostomarkkinoinnin ydin ei löydy tuotteista tai bonustaulukosta. Se löytyy kahdesta sanasta, jotka ohjaavat kaikkea toimintaa. Nämä sanat ovat systeemi ja unelma. Juuri tässä nimenomaisessa järjestyksessä.

Kun uusi ihminen liittyy mukaan, hänelle kerrotaan Amwayn hoitavan tuotteet, bonukset ja palkintomatkat. Kaikki varsinainen liiketoiminnan rakentaminen, oppiminen ja koulutus tulevat Yagerin koulutusjärjestelmän kautta. Koko systeemi myytiin meille erehtymättömänä koneistona ja ainoana oikeana tapana rakentaa liiketoimintaa. Se oli rakennettu ottamaan haltuunsa liikkeenharjoittajan tieto, osaaminen ja lopulta koko tunnemaailma.

Arjen aikataulutus ja tiedon monopoli

On ehkä vaikea selittää ulkopuoliselle, miten kokonaisvaltaisesti systeemi täytti elämän, vaikka elimme myös ihan normaalia arkea. Se tapahtui hiljaa ja hellävaraisesti, vallaten kalenterin täydellisesti. Meitä ohjeistettiin kuuntelemaan CD:itä päivittäin, mieluummin useita. Kirjaa piti lukea joka päivä. Koko vuoden kalenteri piti suunnitella openien ja seminaarien ympärille, koska ilman niitä et kasva. Meille toistettiin mantraa, jonka mukaan jokainen kuukausi ilman seminaaria oli yksi kuukausi lisää päivätöissä. Jatkuvuutta korostettiin seuraavasti: kun olet pois yhden seminaarin niin sinulla on flunssa. Kaksi seminaaria vastaa keuhkokuumetta. Kolmas väliin jätetty seminaari on kuolema. Eli et käytännössä enää ole mukana.

Tiedon monopoli oli niin vahva, että jopa itse tuotteiden valmistaja jäi kakkossijalle. Amway järjesti ajoittain omia expoja ja tuotekoulutuksia. Niitä ei koskaan mainostettu ylälinjan toimesta. Niihin sai halutessaan mennä, mutta niitä ei pidetty tärkeinä. Systeemi määritti mikä on arvokasta ajankäyttöä, ja pelkkä tuotetieto ilman unelmia ei sitä ollut.

Tämä elämän aikataulutus vaati jatkuvaa kassavirtaa, johon paneudumme myöhemmissä artikkeleissa. Yksittäinen cd, kirja tai openin sisäänpääsy näytti nopeasti katsottuna muutaman euron edulliselta sijoitukselta omaan liiketoimintaan. Kun näitä maksuja suoritti kuukausi toisensa jälkeen ja vuositolkulla, hintalappu kasvoi. Eräs johtaja kertoi pitäneensä systeemilaskua kalenterinsa välissä, ajatellen sitä puhtaasti pääsylippuna vapauteen. Toisella taas meni vuosia seminaarilipun hinta suoraveloituksena omalle ylälinjalleen.

Tulovirtojen jakautuminen oli tarkkaan harkittu kokonaisuus. Openeista kertyneet tulot jäivät sille taholle joka paikkakunnalla kyseisen tapahtuman järjesti. Erilaisista tuotekoulutuksista, kuten Artistry tai Nutriway, perityt maksut jäivät suoraan kouluttajille. Mutta kaikesta muusta ja kaikkein tuottoisimmasta osuudesta eli CD:istä, kirjoista ja seminaareista tulot virtasivat suoraan systeemiin ja kansainväliselle ylälinjalle. Vaikka Suomessa systeemi ei sinänsä ajanut ihmisiä konkurssiin, se piti meidät jatkuvassa taloudellisessa koukussa ja normalisoi sen, että liiketoiminta maksaa jatkuvasti rahaa ja korosti jatkuvien tuoteostojen tärkeyttä.

Mitä koulutus todellisuudessa oli

Mitä niillä ihmeellisillä sadoilla CD:illä ja lukemattomissa seminaareissa oikein opetettiin vuodesta toiseen? CD:t nauhoitettiin suoraan seminaareista, joiden aihealueet olivat lopulta hyvin rajattuja.

Koulutuksen pääpaino oli unelman rakentamisessa ja ihmisten muistuttamisessa systeemin käyttämisen tärkeydestä. Puhujat kävivät eri tavoin läpi planissa esitettävää toimintamallia ja jakoivat oman tarinansa, puhuivat asenteesta ja unelmista. Tulevien palkintomatkojen kriteereistä puhuttiin jatkuvasti. Matkat yhdistettiin poikkeuksetta unelmaan ja siihen kuinka ihanaa on kun sinne lähdetään yhdessä. Nähdään maailman rannoilla!

Perinteistä myyntityötä tai ulkopuolisten asiakkaiden hankintaa ei opetettu juurikaan. Oli todella harvinaista, että normaaleissa seminaareissa olisi ollut minkäänlaista tuotekoulutusta. Sitä tarjottiin vain isompien viikonloppuseminaarien yhteydessä. Koulutus keskittyi täysin sponsorointiin, oikeaan asenteeseen, unelmien rakentamiseen ja illuusion ylläpitämiseen.

Koulutuksen peruslähtökohta oli aiemman osaamisen nollaaminen. Meille opetettiin toistuvasti, ettei millään ennestään tietämällämme asialla ole mitään väliä. Ainoastaan systeemi opettaa oikean tavan toimia. Tämä loi asetelman, jossa olimme ikään kuin tyhjiä tauluja valmiina vastaanottamaan ylälinjan viisauden. Ristiriitaista kyllä, samaan aikaan meille annettiin jatkuvasti ymmärtää systeemin oppien olevan niin ylivertaisia, että niistä on ehdottomasti valtavaa hyötyä myös kaikkialla muualla elämässä ja perinteisessä palkkatyössä.

Auktoriteetin rakentaminen ja aito lämpö

Jotta koneisto toimii, se vaatii kyseenalaistamattoman auktoriteetin. Tämä saavutettiin jalustalle nostamisen eli edifioinnin avulla. Ylälinjaa kohtaan osoitettiin kunnioitusta sanallisen ylistämisen lisäksi konkreettisilla teoilla. Meidän tehtävänämme oli tietää miten ylälinja juo kahvinsa ja varmistaa sujuva pysäköinti kotitapaamisiin. Tämä meni jopa niin pitkälle, että saatoin ajaa satoja kilometrejä kuuntelemaan ylälinjani vetämiä openeita. Olin kuullut saman esityksen satoja kertoja ja kuulisin sen taas seuraavalla viikolla parin kilometrin päästä kotoa. Ajoin tuon pitkän matkan hakeakseni vain epätoivoisesti voimaa jatkaa. Saatoin myös purkaa ja pystyttää seminaarien työkalupöytiä vapaaehtoisesti, mikä ei minulle edes kuulunut. Tämä jatkuva palvelualttius normalisoi hierarkian syvälle alitajuntaan.

Psykologisesti tehokkainta tämä oli uuden ihmisen astuessa kuvioon. Kun prospekti tuotiin tapahtumaan, hänen sponsorinsa tehtävä oli ylistää ylälinjaa jo ennakkoon ja ehkäpä antaa myös ylälinjan CD kuunneltavaksi. Esittelytilanne oli tarkkaan käsikirjoitettu näytelmä. Sponsori kertoi uudelle ihmiselle ylpeydellä mahdollisuudesta kuulua juuri tämän kokeneen mentorin ryhmään. Tämän jälkeen ylälinja palautti kehun kertomalla prospektille asioiden olevan erinomaisesti kyseisen sponsorin ohjauksessa. Tämä dynamiikka siirsi ylälinjan automaattisesti asiantuntijan rooliin, jolloin uusi ihminen nieli annetun tiedon kriitikittömämmin.

Tämä palvelualttius ei kuitenkaan ollut yksisuuntaista, vaan se on olennainen syy koko rakennelman vahvuuteen. Systeemiä ja sen sääntöjä noudattivat myös johtajat itse. Monen isomman pinssin kohdalla totuus oli se, että he olivat salin suurimpia palvelijoita niin alalinjalleen kuin hotellin henkilökunnallekin. Verkostossa oli mukana aitoa lämpöä ja välittämistä. Osa toki piti yllä puhtaasti kulissia, mutta monille toisten auttaminen oli sydämen asia. Haluankin sanoa suuren kiitoksen kaikille teille, joiden näin osoittavan aitoa välittämistä koko matkani ajan. Tiedän, että te ette koskaan feikanneet sitä kaikkein tärkeintä eli aitoa ihmisten välistä kohtaamista vaikkin se kohtaaminen tapahtui systeemin tarjoamien linssien läpi. Tämä aitous teki koko kokonaisuudesta vieläkin koukuttavamman, koska kaikki ei ollut pelkkää laskelmoitua peliä.

Tunteiden insinöörityö ja joukkohurmos

Tieto yksin ei riitä sitouttamaan ihmisiä vuodesta toiseen tyhjin käsin. Tämän vuoksi systeemi otti monopoliinsa myös meidän tunteemme. Tapahtumat ja seminaarit oli rakennettu murtamaan looginen ajattelu ja korvaamaan se puhtaalla tunteella.

Tunnustukset olivat tapahtumien emotionaalinen keskiö. Ne olivat lähtökohtaisesti upea ja tunteikas kokemus. Uusia tasoja saavuttaneet ihmiset pääsivät seminaarissa ja openissa lavalle saamaan aplodit. Kun valot välkkyivät, musiikki pauhasi ja satojen ihmisten yleisö nousi seisomaan hurraten lavalle kävelevälle ihmiselle, millään muulla ei ollut enää merkitystä. Siinä hetkessä olit voittaja. Olit valmis tekemään mitä tahansa saadaksesi sen tunteen uudelleen, varsinkin visualisoituasi tuota hetkeä vuosia. Siinä hetkessä ajetut kilometrit ja miinusta näyttävä pankkitili eivät tuntuneet miltään.

Tunnustuksilla oli luonnollisesti kääntöpuolensa. Kun muut menivät eteenpäin ja itse pysyit samassa pinssissä kuukausi toisensa jälkeen, taputit yleisössä hammasta purren. Ristilinjan juoksukumppanin nousu lavalle ruokki sisäistä kilpailua ja sai tekemään hiljaisia lupauksia siitä, että ensi kuussa minäkin olen tuolla. Tämä kytkeytyy olennaisesti yhteen vahvimmista mantroista eli päätökseen. Aina korostettiin seuraavan pinssin olevan kiinni vain päätöksestä. Tee se päätös, tee se päätös! Nuo todelliset päätökset tehtiin aina isoissa viikonloppuseminaareissa, joissa hurmos oli viety äärimmilleen.

Kriisinhallinta suljettujen ovien takana

Verkoston voima mitattiin kulissien uhatessa kaatua. Kun liikkeenharjoittaja pyysi apua, me tiesimme yhden asian. Niin kauan kuin ihminen kysyy apua, hän on vielä sisällä ja kaipaa vain syytä jatkaa rakentamista. Todellinen lopettaminen tapahtuu hiljaisuudessa.

Näissä kahdenkeskisissä neuvonpidoissa ei paljoa analysoitu liiketoiminnan todellisia lukuja tai markkinan saturaatiota. Huomio palautettiin takaisin unelmaan. Ne hetket olivat puhdasta tunteiden maalailua. Vetosimme tunteisiin. Muistutimme visioista. Sanoimme haluavamme juuri sinut istumaan viereemme eturiviin. Maalasimme kuvia yhteisestä matkasta New Yorkiin ostamaan sinulle timanttisormusta.

Muistan elävästi ystäväni juuri aloitettua toiminnan, oman kokemukseni ollessa silloin kymmenen vuoden luokkaa. Meille oli juuri lanseerattu uusi palkintomatka johon kaikilla, ei vain isoilla pinsseillä, oli mahdollisuus päästä. Kävimme viimeisenä päivänä läpi tavoitetta kuumeisesti. Maalasin hänelle kuvaa siitä tunteesta saavuttaa heti alussa ilmainen matka. Vakuutin sen antavan täyden uskon rakentaa liiketoimintaa eteenpäin, kun he voisivat näyttää kaikille saaneensa tästä konkreettisesti rahaa ja matkoja. Tämä yhdistelmä toivoa, unelmaa ja pientä ojennuttua kättä riitti kerta toisensa jälkeen nollaamaan kriittisen ajattelun ja piti ihmiset kiinni tuossa todellisuudessa.

Illuusion murtuminen ja pienet säröt

Verkoston yksi tunnetuimmista lausahduksista oli ohje teeskennellä menestystä niin kauan kunnes se muuttuu todeksi. Fake it until you make it. Ongelma vain on siinä, että vuosien teeskentelyn jälkeen tuohon rooliin jää kiinni. But after you make it, you are still fake. Kun olet vihdoin huipulla, huomaat koko identiteettisi ja menestyksesi rakentuvan tuon saman onton kulissin varaan.

Pitkään mukana olleelle irtautuminen ei koskaan ole yksi yksittäinen hetki, vaan monen pienen tapahtuman summa. Kohdallani merkittävä tekijä oli se, että olin jo saavuttanut oman unelmani ja ymmärsin, etten voi enää johtaa ilman aitoa unelmaa. Tajusin katsellessani yleisöä seminaarilavalta olevani lopulta vain pelkkä puhuva pää muiden joukossa.

Säröt alkoivat todella kasvaa kun jatkuva hype ja puheet uudesta isosta noususta eivät enää vastanneet todellisuutta. Seminaarit pienenivät selvästi ja isoille matkoille lähtevien määrä laski vuosi vuodelta. Samaan aikaan ulkopuolisen ja vapaasti saatavilla olevan tiedon määrä lisääntyi nopeasti. Kun huomaat kerta toisensa jälkeen, etteivät puheet kohtaa faktojen kanssa, oman toiminnan oikeuttaminen vaikeutuu. Monen pienen särön ja oivalluksen jälkeen jatkamisen perusteleminen itselle muuttui yksinkertaisesti mahdottomaksi.

Lopettamisen todellinen hinta

Systeemin jättäminen ei ollut yksinkertainen irtautuminen. Lopettamisen hinta ja kipu riippuivat täysin siitä, kuinka kauan olit ollut mukana.

Ihminen joka lopettaa melkein heti aloitettuaan aiheuttaa korkeintaan pieniä nauruja kaveripiirissä. Vuoden mukana ollut joutuu myöntämään itselleen ankaran totuuden siitä, ettei homma mennytkään niin mitä luvattiin.

Todellinen tragedia iskee meihin pitkään mukana olleisiin. Kun olet elänyt vuosia systeemin ehdoilla, joudut rakentamaan koko identiteettisi uudelleen. Joudut rakentamaan kalenterin ja sosiaalisen verkostosi täysin uudelleen. Joudut opettelemaan uusia rutiineja joihin ei kuulu systeemin käyttäminen. Yhteisön välitön katoaminen ympäriltä ja yhteydenpidon loppuminen ovat lopullinen todiste siitä, että koko rakennettu todellisuus ja ystävyys olivat täysin ehdollisia.

Lopullinen analyysi: Illuusion ja todellisuuden ristiriita

On rehellistä myöntää, että vuodet opettivat paljon. Kokonaisuus oli äärimmäisen petollinen juuri siksi, että se sekoitti aitoja oppeja syvään manipulaatioon. Kun ihminen huomaa kehittyvänsä, hän uskoo helposti koko paketin olevan oikein.

Mitä aidosti opin ja sain

• Esiintymisvarmuuden, tavoitteellisuuden ja kyvyn sietää kieltäviä vastauksia.

• Syvempää ihmistuntemusta ja aitoa johtajuusoppia.

• Varsinkin laadukas kirjallisuus tarjosi taitoja joita voi soveltaa missä tahansa, tehden kirjoista ehdottomasti koko rakennelman hyödyllisimmän osan.

Mitä systeemi väitti antavansa

• Täydellisen taloudellisen ja ajallisen vapauden sekä passiivisen tulon.

• Itsenäisen yrittäjyyden ja ylälinjan pyyteettömän tuen jokaisessa tilanteessa.

Mitä systeemi oikeasti antoi

• Vapauden sijaan jatkuvan stressin ja riippuvuuden ylälinjan ohjauksesta.

• Oman ajattelun korvaamisen toistetulla mantralla, missä erityisesti päivittäiset cdt toimivat kaikkein haitallisimpana indoktrinaation välineenä.

• Liiketoiminnan sijaan taloudellisen loukun, jossa aito asiakashankinta loisti poissaolollaan ja rahat valuivat koneiston jatkuvaan ylläpitoon.

Vaikkakin sanon, että sain myös aitoja asioita, tätä ei voi pitää puolustuspuheena systeemille. Samat asiat voi saavuttaa paljon helpommin ja halvemmalla. Mutta minun täytyi kokea tuo tie.