Kuukausi- ja johtajuusseminaarit: Unelman ylläpito ja tilikauden puristus
Koulutussysteemin seminaarit myivät unelmaa ja illuusiota jatkuvasta kasvusta. Lue kuinka tapahtumilla varmistettiin ylälinjan valtava pistevirta.
Edellinen artikkeli:
Oma ensimmäinen seminaarikokemukseni ajoittui heti aloittamistani seuraavaan kuukauteen ja se jätti lähtemättömän jäljen. Ylälinjani platinat kutsuivat minut samaan kyytiin ja maksoivat jopa pääsylippuni. Matka sinne ja takaisin oli yhtä suurta unelmien ja tulevaisuuden mahdollisuuksien maalaamista. Salissa oli valtavasti väkeä. Koska minulla ei ollut vielä omaa ryhmää mukana ja ylälinja meni istumaan omille paikoilleen eturiviin, etsin itselleni paikan yleisön joukosta ja tein ahkerasti muistiinpanoja.
Olin saavuttanut ensimmäisen 3% tason tilaamalla aloituksen yhteydessä isoimman etupaketin sekä hopeasponsoritason, sillä olin saanut yhden uuden liikkeenharjoittajan mukaan ryhmääni ensimmäisen 30 päivän aikana. Pääsin lavalle tunnustuksiin kahteen otteeseen. Kun kävelin portaat alas, ylälinjani laittoi pinssit rintaani, halasi ja sanoi kannustavasti “Hyvä sinä!”. Tuon hetken aito lämpö ja sanat ovat jääneet vahvasti mieleen ja näitä ylälinjan platinoita on yhä edelleen vilpitön ikävä. Paluumatkalla pysähdyimme vielä syömään heidän piikkiinsä. Yhteenkuuluvuuden tunne oli tuolloin valtavan vahva ja tuntui todella hyvältä olla mukana.
Unelman ylläpito ja kuukausiseminaarien rakenne
Kuukausiseminaarit muodostivat koko liiketoiminnan jatkuvan rytmin. Niitä järjestettiin lauantaisin kello 13-16.30 välillä jokaisena kuukautena lukuun ottamatta kolmea poikkeusta. Tammikuussa oli massiivinen talviseminaari, huhtikuussa ohjelmassa oli johtajuusseminaari ja kesäkuussa kokoonnuttiin isoon kesäseminaariin. Kaikkina muina kuukausina kokoonnuimme kuukausiseminaareihin latamaan akkuja.
Alkuvuosina puhujina loistivat pääasiassa ulkomaalaiset smaragdit ja timantit sekä oma kansainvälinen ylälinjamme. Vuosien varrella puhujakaarti muuttui puhtaasti kotimaiseksi kun ajateltiin, että täällä on jo niin paljon omaakin menestystä että sitä tietoa voidaan jakaa oman porukan kesken. Tapahtumissa vallitsi tarkka business pukeutumiskoodi aivan kuten openeissa ja musiikki nosti tunnelmaa jo ennen tilaisuuden alkua.
Koko kolmen ja puolen tunnin tilaisuus vedettiin läpi putkeen ilman taukoja. Rakenne oli aina sama. Ensin kuultiin puhetta, sitten jaettiin tunnustukset ja lopuksi palattiin puheen loppuosaan. Lavalta käsin rakennettiin jatkuvasti ja voimakkaasti unelmaa. Puheiden sisältö noudatti yleensä jonkinlaista kaavaa, jossa vuorottelivat unelma, liiketoiminnan tekniikka, unelma, puhujien taustat, lisää unelmaa, puhujien omat kokemukset matkalta ja lopuksi vielä kerran unelma. Varsinaista myyntikoulutusta ei ollut juuri lainkaan. Keskittyminen oli täysin ryhmän ja unelman kasvattamisessa. Kaikkia tapahtumia yhdisti myös se, että lavalle päästettiin poikkeuksetta vain liiketoiminnan omia kasvatteja eli nimenomaan Amway liiketoiminnassa menestyneitä. Ulkopuolisille asiantuntijoille ei ollut sijaa.
Seminaari päätettiin usein painokkaisiin sanoihin. Yleisölle todettiin, että toiset lähtevät täältä nyt kotiin ja toiset lähtevät matkalle timanttiin.
Vuosien kuluessa unelmat ja tarinat alkoivat väistämättä toistaa itseään. Siihen oli kuitenkin tottunut ja moni hakikin seminaareista juuri sitä tuttua ja turvallista tunnetta. Jatkuvuutta pidettiin yllä sillä, että samat menestyjät nousivat lavalle kerta toisensa jälkeen. Tuoretta näkökulmaa pyrittiin tuomaan järjestämällä omia pieniä parin kuukauden kisoja, joiden voittajat pääsivät pitämään puheenvuoron. Vasta aivan loppua kohden jatkuva toisto alkoi tuntua tyhjältä.
Tunnustusten tarkkaan hiottu psykologia
Tunnustuksilla oli seminaareissa aivan keskeinen rooli ja niihin liittyi selkeä kaava. Kaksi isäntäpariskuntaa seisoi lavalla ja kutsui ihmisiä esiin saavutettujen tasojen mukaisessa järjestyksessä. Ensin jaettiin Amwayn omat pinssit käyden läpi kaikki tasot järjestyksessä 3%, 6%, 9%, 12%, 15%, 18%. Näiden perään jaettiin systeemin omat tunnustukset kuten go go getter, mini quick silver ja artistry pinssi.
Kun lavalle kutsuttiin alle 21% tasoja saavuttaneita, koko sali istui paikallaan ja antoi aplodit penkeistään. Tunnustusten saaminen tuntui henkilökohtaisesti hienolta, mutta vielä palkitsevampaa oli nähdä oman alalinjan jäsenten nousevan lavalle nauttimaan suosionosoituksista. Riippuen seminaarin koosta ja tunnustusten määrästä, 9% ja sitä isommat tasot saivat yleensä myös lausua mikrofoniin oman nimensä, ammattinsa, kotipaikkakuntansa ja ylälinjansa.
Huipennuksena lavalle kutsuttiin uudet 21% ja sitä suurempien tasojen saavuttajat. He nousivat lavalle ryhminä musiikin soidessa ja silloin koko yleisö nousi seisomaan antaen aplodit seisaaltaan. Tämä oli saavuttajalle aivan huikea hetki ja sellainen, mitä oli varmasti visioitu pitkään. Samalla se toimi koko salille elävänä todisteena siitä, että liiketoiminta kannattaa ja kasvaa jatkuvasti.
Systeemin rooli ja seminaarin jälkeinen toiminta
On aivan oleellista ymmärtää eräs ratkaiseva seikka. Nämä seminaarit eivät olleet Amwayn järjestämiä tapahtumia. Koko tapahtumakoneiston ja koulutuksen takana oli täysin erillinen koulutussysteemi. Riviedustaja tuskin ymmärsi todellisuudessa, kenen taskuihin näistä virroista kertyvä raha lopulta meni. Kansainvälinen ylälinja teki hyvää tiliä pelkällä systeemillä, vaikka summat eivät olleetkaan aivan yhtä massiivisia kuin Yhdysvalloissa.
Tämä erillinen liiketoiminta näkyi voimakkaasti salin laidalla päivystävällä työkalupöydällä, jossa kävi kova kuhina ennen tilaisuutta ja välittömästi sen jälkeen. Ihmisiä oli pumpattu täyteen unelmaa usean tunnin ajan, ja monelle tarttui tässä hurmoksessa mukaan kassikaupalla kirjoja sekä äänitteitä. Uudet ihmiset johdatettiin aina tavoitteellisesti katsomaan työkalupöytää. Seminaarin jälkeinen latautunut tunnelma tarjosi parhaan mahdollisen hetken täyttää systeemin liittymiskaavake. Kun kaavakkeen palautti heti, uusi henkilö saatiin välittömästi sidottua sisälle jatkuvaan kuukausitilaukseen.
Työnteko ei myöskään loppunut siihen, kun salin ovet sulkeutuivat. Lavalta ohjeistettiin erittäin vahvasti, että kotimatka oli parasta mahdollista aikaa hyödyntää saatu energiapiikki. Autosta käsin soiteltiin läpi omaa ryhmää ja uusia kontakteja. Tavoitteena oli muuttaa innostus heti toiminnaksi ja sopia uusi plan joko sunnuntaille tai jopa aivan samalle lauantai-illalle.
Johtajuusseminaari ja tilikauden puristus
Huhtikuussa normaali rytmi katkaistiin kerran vuodessa järjestettävällä johtajuusseminaarilla. Perjantaina illalla pidettiin suljettu 21% seminaari ja lauantaina kello 10-18 välillä vuorossa oli 9% seminaari. Puhujat olivat aina suomalaisia johtajia ja puhujakorokkeelle pääseminen vaati selkeän kriteerin täyttämistä. Puhujalla piti olla salissa tietty vahva rakenne omaa ryhmää.
Näiden tilaisuuksien virallinen anti oli vauhdittaa ihmisiä nousemaan nopeasti 9% tasolta aina 21% tasoon asti. Kuten jo aiemmin olemme todenneet, niin puheiden taso ei kuitenkaan ollut mitään, mitä ei voisi kuulla YouTubesta. Tärkeämpää oli se, että kyseessä on hyvin eksklusiivinen tilaisuus, johon kaikilla ei ollut asiaa. Itse en päässyt aivan ensimmäiseen johtajuusseminaariin mukaan ja se sapetti silloin niin paljon, että varmistin olevani paikalla jokaisessa tulevassa johtajuusseminaarissa.
Johtajuusseminaarien todellinen liiketoiminnallinen tavoite oli tilikauden puolivälin valtava pistepuristus. Tähän 9% seminaariin osallistuminen vaati 1200 pisteen rajan saavuttamista. Tämä karsinta piti uusia joka vuosi, mikäli halusi ostaa 60 euron lipun ja päästä saliin. Se takasi ylälinjalle massiivisen ja ennustettavan pistevirran juuri silloin kun tilikausi sitä eniten vaati.
Kutistuvat yleisömäärät ja illuusion ylläpito
Alussa saleissa istui reilusti yli tuhat innokasta ihmistä ja pitkään näiden tapahtumien kotipaikkana toimi Jyväskylän suuri Paviljonki. Hintalappu normaalin seminaarin lipulle oli 20 ja 28 euron välillä ja se nousi tasaisesti vuosien myötä. Jyväskylän Paviljongista siirryttiin lopulta Järvenpäätalon auditorioon. Pudotus noin tuhannesta viiteensataan osallistujaan ei vielä tuntunut dramaattiselta, sillä salit näyttivät edelleen täysiltä. Meni todella pitkään ennen kuin itse edes tajusin, että väkimäärä tosiaan väheni. Herätys todellisuuteen tapahtui pienten yksityiskohtien kautta. Jokaisen seminaarin alussa uusia osallistujia pyydettiin nousemaan seisomaan. Pitkään ylös nousi kymmeniä ihmisiä, loppua kohden heitä saattoi olla vain aivan pari kolme.
Lavalta käsin maalattiin jatkuvasti kuvaa uudesta tulevasta kasvusta ja oltiin muka uuden aallon harjalla, mutta todellisuudessa sitä uutta kasvua ei enää koskaan tullut. Viimeinen suuri puristus oli Amwayn 60-vuotis juhlavuosi, jonka palkintomatka tuotti suurella innolla useita uusia platinoita ja isompia pinssejä. Nämäkin kuihtuivat nopeasti. Koronavuosina tuli yksi uusi Hopea ja tämän jälkeen isot pinssit hiipuivat eikä omana aikanani tullut enempää uusia isompia tasoja.
Seuraava artikkeli:
Pitivät kyllä lujasti otteessaan